Urho täytti 2 vuotta 03.10.2014 ja viimeistä sertiä lähdettiin kokeilemaan tämän vuoden viimeiseen kotimaan näyttelyyn meidän osalta. Ja haaveeksi se vain jäi, tuloksena EH. Tuomarina oli Viive Maranik Virosta. Jokseenkin erikoinen tuttavuus, jolle ei meidän koirat tule enää ikinä menemään. Liikkeitä ei oikeastaan yhtään katsottu, uroksissa puoli kierrosta luokkaa kohti porukassa, arvostelu tapahtui vain pöydällä. Silti tämä "hiukean hyvän" koirasilmän omaava tuomari pystyi kaverin koiralle arvostelemaan "takapotku puuttuu liikkeestä". Eli liikkeet arvosteltiin myös pöydällä ;) Suomen serti metsästys jatkuu siis ensi vuonna.

Urho jäi sille tielle kasvattajan hoiviin muutamaksi viikoksi. Tuvalla on hiukan tylsää, kun muut meidän koirat ei jaksa pelata Tuvan kanssa niin paljon, kuin Urho.

Nenäpunkista tunnutaan olevan päästy eroon ja Maisalla on ajot alkanut kulkea entiseen malliin. Hienoja, monen tunnin pätkiä, ilman isoja hukkia (pari min.) hyvällä innolla ja haukulla. Saalista on tullut vähänlaisesti tästä huolimatta, mutta syyt ei tällä kertaa ole koirassa ;)

Joku jänis kuitenkin. Erittäin positiivista oli pikku Tuvan suhtautuminen kuolleeseen jänikseen; hirvittävällä innolla saalista repimään ja Tuva näytti suorastaan sekoavan jäniksen hajusta! Kerran ollaan käyty metsän hajuja Tuvankin kanssa makustelemassa ja vaikka mustikanvarvutkin on koiraa korkeampia, niin reippaasti Tuva metsässä kulki. Kävipä jopa 5 min teillä tietämättömillä yksin maailmaa tutkimassa!